Raastava koronatilanne on varmasti laittanut kaikkien ihmisten mielenterveyden uudenlaiseen testiin. Resilienssiä, epävarmuuden sietoa ja uuteen normaaliin tottumista on varmasti vaadittu tässä tilanteessa jokaiselta.
Yksi suuri haaste tässä ajassa on se, että
urheilu ja liikunta ovat monelta osin tauolla. Jyväskylässä kaupungin
salivuorojen harrastusmuotoinen aikuisliikunta on ollut seis marras- tai joulukuusta
lähtien. Näin alasarjajoukkueiden treenivuorot ovat jääneet lähes täysin minimiin.
Oman joukkueeni vuorot ovat olleet seis nyt useita kuukausia, muutaman kerran
olemme käyneet ulkojäillä tai pihasählyillä. Asia on maailman mittakaavassa vähäpätöinen,
mutta kaikkea muuta kuin merkityksetön. On pelottavaa ajatella, millainen kansanterveydellinen
vaikutus liikunnan ja kulttuurin tauolla tulee olemaan niin fyysiseen terveyteen
kuin mielenkin hyvinvointiin.
Uskon siihen, että biologisesti ja aivoiltaan ihminen on muuttunut
varsin vähän luolamiesajoista. Tarvitsemme liikuntaa ja yhteisöä sekä fyysiseen
hyvinvointiin että mielen palautumiseen. Ihminen kaipaa tilanteita, joissa voi
kilpailla, syöksyä, huutaa, riemuita, pettyä, paeta arkea ja purkaa patoutumiaan.
On kyseessä sitten moshpit, laitakahina tai tennispeli, ihminen kaipaa tilanteita
ja paikkoja, joissa purkaa höyryt turvallisesti. Tämän pandemian kannalta on
todella valitettavaa, että nämä tilanteet ovat nyt olleet suurelta osalta
ihmisiä tauolla jo valitettavan pitkään.
En vähättele pandemiaa enkä aio aloittaa toimenpiteiden
suurempaa kritisointia. Näihin riittää asiantuntijoita ja kommentaattoreita
varmasti tarpeeksi. Haluaisin kuitenkin, että sekä lasten ja nuorten
liikuntaharrastukset, aikuisten alasarjaporukat ja työporukoiden höntsävuorot säilyttäisivät
tai jopa nostaisivat arvostustaan. Ne ovat monelle henkireikä, halpa terapeutti
ja arjen eheyttäjä, ihmiseksi kasvattamo. Urheilu ja liikunta ovat paljon muutakin
kuin arvokisamitaleita. Ne rytmittävät arkea, pitävät fysiikkaa yllä ja
puhdistavat päätä. Siellä voit mitata itsesi tavoilla, jotka eivät välttämättä ole mahdollisia muualla.
Toivon sitä, että urheiluväki pitäisi yhtä. Toivon, että junioriurheilijat
ja työpaikkaliikkujat palaavat harrastuspaikoilleen heti, kun se vain
mahdollistetaan. Toivon, että päätösten tekijät sekä urheilusta ja liikunnasta
piittaamattomat eivät vähättelisi urheilun ja liikunnan merkitystä. Toivon,
että niin perheissä kuin yhteiskunnassakin nähtäisiin liikunnan kansantaloudellinen
ja yksilöllinen merkitys. Pelkään jo nyt sitä, mitä monelle lajiliitolle käy,
kun harrastajamäärät mahdollisesti tippuvat. Tässä asiassa tulemme tarvitsemaan
yhteisöllisyyttä ja sekä kuntapäättäjien että valtiollisten tahojen apua.
Kriisissä ihmiset usein saavat tai joutuvat laittamaan
asioita tärkeysjärjestykseen. Tällä hetkellä pandemian kanssa terveys on etusijalla.
Toivottavasti se on ykkösasia meille kaikille myös maailmassa koronan jälkeen. Ihmisen
elämä koostuu eri osa-alueista, ja jokainen niistä on tärkeä. Vapaa-ajan ja
siellä tapahtuvien harrastusten merkitystä ei ole syytä vähätellä. Jos yksi rengas pettää, ei meno ole enää välttämättä tasaista.
Urheilu on liian tärkeä asia heitettäväksi menemään kertakäyttömaskien
mukana.
- Jaska Kunelius
Harrastaja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti